sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Se oli siinä

Kyyneleitä, verta, hikee. Loppun asti vetämistä, vannomista Herran nimee.
Voiton tahdon näät simistä. Tää on niille jotka kulkee jalat maassa, pää pilvissä


Toinen kausi takana säbäuralla.
Ei mulla vaan riitä sanat kuvailemaan sitä tuen ja opettamisen määrää, mitä oon saanut perheeltä,joukkueelaisilta ja ennenkaikkea valmentajilta.


1,5 vuotta sitten kun alotin säbän, ajattelin pitää tämän vaan kuntoa ylläpitävänä harrastuksena, ei siitä tuli jotain paljon enemmän. 
Siitä tuli mulle tuki, mahdollisuus ja perhe


Syksyllä, ennen kautta valittiin kapteeni, ja omaksi ylläykseni minä pääsin siihen rooliin. 
Opin kapteeniajaltani erittäin paljon, mitä tarkoittaa yrittäminen ja luottaminen, minun pitää toimia esimerkkinä.
Samoihin aikoihin sain valmennettavakseni O2 E-tyttöjoukkueen, jonka pelaajista on kasvanut minulle kuin pikkusiskoja. 


Mitä tähän voi enää sanoa
Kausi oli uskomaton, opettavainen, mahtava, kuka arvaisi, että pääsisin joskus vielä isoihin peleihin? Ensi kautena vielä kovempaa

2 kommenttia:

  1. Tsemii sulle seuraavalle kaudelle :)
    Kapteenina oleminen kyllä avaa silmiä, raskasta mutta kivaa. Ite oon ollut kahdessa lajissa kapteenina, myös säbässä, joten tiiän hyvinkin miltä tuntuu kun on kapteeni. :)
    Hyvii reenei sulle!

    VastaaPoista